Ilman luontoa ei ole mitään

Riippumaton tiedeyhteisö on osoittanut kerta toisensa jälkeen, kuinka ilmasto- ja luontopolitiikan suunta on edelleen täysin väärä. Jälleen uusimmat tutkimusraportit varoittavat luontokadon ja ilmastonmuutoksen ajavan maapalloa yhä lähemmäs niin kutsuttuja keikahduspisteitä, joilla on peruuttamattomia seurauksia. Vaikka raportit ovat kylmäävää luettavaa, ne ovat myös tärkeä muistutus välttämättömistä toimista, joita ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen vaatii. Ihmiskunta tekee edelleen liian vähän ja liian hitaasti näiden kriisien ratkaisemiseksi.

Politiikassa on pitkään ollut vallalla trendi, jossa viimeisin ja kaikkein lähin kriisi on päällimmäisenä, näyttää kaikkein tärkeimmältä ja vie kaiken tilan. Näin on myös täällä Euroopan parlamentissa, jossa ilmatilan keskustelussa vievät kilpailukyky, turvallisuus ja talouskuri. Ilmastopolitiikka raamitetaan alisteiseksi taloudelle, luontokatoa hädin tuskin mainitaan. Tämä samalla, kun muut lajit ympäriltämme katoavat ja sään ääri-ilmiöt tuhotulvista metsä- ja maastopaloihin riehuvat. 

Uuden Euroopan komission haastattelu ja valinta on EU-parlamentin tämän syksyn tärkein tehtävä. Vielä on auki, hakeeko Euroopan parlamentin suurin puolueryhmä EPP komission kasaamisessa tukeaan äärioikeistolta, vai valitseeko komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuekseen vihreät, jolloin ilmasto- ja ympäristökysymyksiä ei voisi ohittaa.

Emme voi luottaa edes siihen, että viime kaudella Euroopan parlamentissa läpi taistellut ilmaston ja luonnon kannalta elintärkeät asiat, kuten ennallistamisasetus, biodiversiteettistrategia, ilmastotavoitteet, uusiutuvan energian direktiivi tai metsäkatoasetus etenesivät ilman aktiivista työtämme. Nyt jo tärkeän metsäkatoasetuksen toimeenpanoa on päätetty lykätä. Samalla meidän on kuitenkin vaadittava myös lisää kunnianhimoa.

On harhaista ajatella, että kilpailukykyä, työllisyyttä tai kestävää talouspolitiikkaa voisi kehittää irrallaan ilmasto- ja luontokysymyksistä. Ilmastokriisin ja luontokadon vaikutukset kun kietoutuvat mitä eniten talouteen, kilpailukykyyn, turvallisuuteen, terveyteen, muuttoliikkeeseen, ruoantuotantoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Meidän on uskallettava myös kyseenalaistaa koko nykyinen talousjärjestelmämme ja jatkuvaan kasvuun perustuva ajattelumme. Meidän on välttämätöntä sovittaa toimintamme yhden maapallon asettamiin rajoihin. Se vaatii siirtymistä aitoon kiertotalouteen, jossa vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja pidennetään tuotteiden elinkaarta. Yhteiset metsämme eivät voi olla vain metsäteollisuuden leikkikenttä tai ainutlaatuinen suoluontomme kaivosteollisuuden aarreaitta, ne ovat niin paljon enemmän arvoisia.

Meillä ei ole aikaa odotella eikä varsinkaan aikaa ottaa takapakkia. Ihmiskunnan pitää tehdä enemmän. Politiikan kautta pitää tehdä enemmän. Kestävät valinnat on tehtävä kaikille mahdollisiksi. Kyse on elämästämme ja tulevaisuudestamme. Ilman luontoa ei ole mitään.